Mikä olisikaan parempi tapa lähteä pohtimaan mediakasvastusta, kuin siirtyä aivan alkuun. Historianopiskelija kun olen, niin tarkoitan tietenkin koko ilmiön alkujuuria. Kaveri heitti linkin seuraavaan arikkeliin:
Kivikauden lapset opettelivat tekemään taidetta
Kyse ei ehkä ole niinkään mediakasvatuksesta siinä määrin kuin taidekasvatuksesta, mutta kuvallinen taide on myös media, yksi ensimmäisistä suullisen perinteen jälkeen. Kuvissa tulevat esiin arvot, ideat ja symbolit merkityksineen. Kun muistelen luennoilla esiintynyttä keskustelua siitä, että nuorten maailma on yhä kasvavissa määrin kuvallinen maailma, voin vain todeta, että kuvista lähdimme ja kuviin päädymme. Alku ja loppu (nykyhetki) ovat siis kohdanneet toisensa.
eli selvitys kyseisen maailman Jabberwockeista ja Irvikissoista. Pohdintaa, ajatuksia ja oikopolkuja.
Mainio linkki mediakasvatuksen arkeologiasta, kiitos.
VastaaPoista