Nyt ollaan tosiaan jännän äärellä!
Kun pohdittiin, että mitä kaikkea uutta teknologia on meille tuonnutkaan, saadaan valtavasti vastauksia ja ymmärrän, miksi tietokoneiden kehittämistäkin pidetään teollisena vallankumouksena. Meillä on valtavasti uutta mediaa hyödynnetävänämme. Informaatiotekniikan kautta saamme helpommin ja nopeammin tietoa, neuvoja, viihdettä ja kaltaistamme seuraa mutta samalla meille on syntynyt uudenlaisia vaatimuksia.
On esimerkiksi syntynyt omituinen vaatimus tavoitettavuudesta. Kaikkien pitää olla tavoitettavissa kaikkialla kaikkina aikoina. Muistan kyllä, kun kännykät alkoivat yleistyä ja oli kauhea työ muistaa aina laittaa se äänettömälle yöksi, että saisi nukkua edes rauhassa. Facebookissa saan tasaisin väliajoin viestejä siitä, että mitä on tapahtunut, kun en ole näkynyt siellä pariin viikkoon. Sähköpostiin tulee usein viestejä, jotka koskevat samaa päivää ja vastaustakin odotetaan. Myönnän kyllä, että jälkimäiseen olen syyllistynyt itsekin. Mutta todellakin, pitääkö meidän olla tavoitettavissa koko ajan? Miksi tunnen huonoa omaatuntoa, jos olen pitänyt kännykkääni poissa päältä pari tuntia tai en ole lukenut sähköpostiani pariin päivään? Jälkimäiseen tosin löytyy vastauksena oma laiskuus: Jos olen esim. neljä päivää lukematta postejani, menee tulleen kasan läpikäymiseen ja vastailuun helposti pari tuntia.
Vähän samaan asiaan liittyy myös tuo aiemmin mainitsemani samankaltaisten ryhmäytyminen. Nykyään on helppo pitää toisiin yhteyttä, mutta myös luoda uusia tuttava piirejä. Tuttava piireille kehittyy omaa kielenkäyttöä liittyen sitten sisäpiirin huumoriin tai ajankohtaisiin ilmiöihin, mutta jos yhteyksiä ei pidä tarpeeksi yllä, voi tästäkin kelkasta tipahtaa. Mediakulttuurissa eläminen on todellisuutta ja siksi sen ilmiöiden seuraaminen olisi tärkeää mutta mihin aikaan ihmisen resurssit lopulta riittävät? Mitä kaikkea tulisi tehdä samaan aikaan? Tätäkin luentoa netistä seuratessani valmistin ruokaa, luin pari tekstiä ja ehdinpä jopa kutoakin hieman. Olenko siis tehokas nykyihminen vai yli energinen ja keskittymiskyvytön henkilö, joka lopulta ajaa itsenä loppuun, koska ei osaa vain olla tekemättä mitään? Onko siihen edes mahdollisuutta?
eli selvitys kyseisen maailman Jabberwockeista ja Irvikissoista. Pohdintaa, ajatuksia ja oikopolkuja.
Niin, kumpi tosiaan on kyseessä, tehokkuus vai keskittymiskyvyttömyys? Itse en pidä monen asian samanaikaista tekemistä välttämättä tehokkuutena. Riippuu tietysti siitä, kuinka hyvin pystyy huomionsa jakamaan - itselläni samanaikainen tekeminen monesti syö tehokkuutta ja lisää keskittymiskyvyttömyyttä, mutta eräälle ystävälleni keskittyminen kolmeen tai neljään asiaan yhtä aikaa ei ole temppu eikä mikään.
VastaaPoistaHahaa, mainintasi puhelimen äänettömälle laittamisesta toi mieleen oman kännykänkäyttöni. Sain kännykän teini-ikäisenä, ja silloin oli vain hienoa tekstailla kavereiden kanssa keskellä yötä, joten kännykkää ei edes halunnut laittaa äänettömälle. Sitten öiseen piippailuun tottuikin niin, etten edelleenkään laita puhelintani yöksi äänettömälle - paitsi jos kännykkä alkaa meluta juuri, kun on nukahtamaisillaan. Minulle on siis jo 11 vuotta ollut arkipäivää, etten ole täysin omassa rauhassa yölläkään, enkä ole aiemmin edes kunnolla tajunnut sitä!