Välitehtävä I
Palautettu tiedostona.
Välitehtävä II
Tutki teeman mediakasvatus ilmenemistä eri viestimissä (2-3 päivän ajan). Kirjaa ylös yksi tapaus ja pohdi, millaisesta näkökulmasta mediakasvatusta lähestyttiin.
Käteeni tarttui kotoa Mikrobitti-lehti 9/2011. Lehdessä tuli itseasiassa vastaan usempikin kirjoitus, joita voidaan pitää mediakasvatuksen ilmenemisenä. Täytyy lukea MB-lehti näemmä useamminkin ja suosittelen lämpimästi muillekkin. Lehti ei ole ollenkaan niin kryptistä nörttikieltä kuin voisi luulla, vaikka onkin muuttunut melkoiseksi uuden tekniikan mainokseksi.
Heti s. 7 on pieni tilastollinen juttu verkkorikollisuudesta. Sen mukaan verkkorikosten uhreiksi on viime vuonna jäänyt 431 miljoonaa aikuista. Rahallisesti menetykset ovat 275 miljardia euroa. Netin uhkakuvista siis ainakin osa on ihan todellisia ja vakavasti otettavia. Verkkorikoksen muodoista
yleisimmiksi luetellaan tietokonevirukset ja haittaohjelmat, verkkohuijaukset ja kalasteluviestit. Juttu peräänkuuluttaa varoivaisuutta verkossa ja lisää vielä muistutuksen siitä, että myös uudet mobiililaitteet houkuttelevat yhä enemmän rikollisia. Ne kun ovat usein hyvin huonosti suojattuja.
s. 12 esitellään saksalaisten kehittämä ilmainen, interaktiivinen online-peli RED. Kyseinen peli opettaa leikin kautta, kuinka sähköä voi säästää kotona. Pelissä pyöritetään kolmenhengen perhettä ja pohditaan eri kodinkoneiden energiankäyttöä ja energiankäytön kustannuksia. Varsin hyödylliseltä vaikuttava pikku peli ja kokeilijat ovat kuulemma ilahtuneet oppiessaan, miten
pienillä käytösmuutoksilla voi säästää selvää rahaa. Momet tällaiset sovellukset olisivat varmasti hyviä muissakin asioissa, Hyvä Saksa! Samaisessa lehdessä on myös s. 22-24 opas sähkönsäästämiseen. 3 tärkeintä vinkkiä:
1. Sammuta laite ja katkaise virta, kun et käytä laitetta.
2. Pidä laitteet katkaisimella varustettujen jatkojohtojen päässä.
3. Hanki vain tarpeellisia ja energiatehokkaita laitteita.
s. 51 sisältää Kiviojan kirjoittaman kolumnin Kansa kuriin! Kolumnissa käsitellään verkkokäyttäytymistä ja nimetöntä kirjoittelua. Varsin ajankohtaisia aiheita kumpikin. Kesäkuussa on uusittu rikoslakia niin, että viesteistä ovat nykyään vastuussa niiden kirjoittajan lisäksi palstojen
ylläpitäjät. Olisi hyvä yrittää saada nuoretkin netinkäyttäjät ymmärtämään, että verkossa ei eletä kuin pellossa. Jos mitään asiaan sisältöä tuovaa sanottavaa ei ole, niin mölyt voisi pitää omassa mahassa. Siinäpä haastetta. Sääntöjen tiukentaminen kun ei aina toimi.
Käteeni tarttui kotoa Mikrobitti-lehti 9/2011. Lehdessä tuli itseasiassa vastaan usempikin kirjoitus, joita voidaan pitää mediakasvatuksen ilmenemisenä. Täytyy lukea MB-lehti näemmä useamminkin ja suosittelen lämpimästi muillekkin. Lehti ei ole ollenkaan niin kryptistä nörttikieltä kuin voisi luulla, vaikka onkin muuttunut melkoiseksi uuden tekniikan mainokseksi.
Heti s. 7 on pieni tilastollinen juttu verkkorikollisuudesta. Sen mukaan verkkorikosten uhreiksi on viime vuonna jäänyt 431 miljoonaa aikuista. Rahallisesti menetykset ovat 275 miljardia euroa. Netin uhkakuvista siis ainakin osa on ihan todellisia ja vakavasti otettavia. Verkkorikoksen muodoista
yleisimmiksi luetellaan tietokonevirukset ja haittaohjelmat, verkkohuijaukset ja kalasteluviestit. Juttu peräänkuuluttaa varoivaisuutta verkossa ja lisää vielä muistutuksen siitä, että myös uudet mobiililaitteet houkuttelevat yhä enemmän rikollisia. Ne kun ovat usein hyvin huonosti suojattuja.
s. 12 esitellään saksalaisten kehittämä ilmainen, interaktiivinen online-peli RED. Kyseinen peli opettaa leikin kautta, kuinka sähköä voi säästää kotona. Pelissä pyöritetään kolmenhengen perhettä ja pohditaan eri kodinkoneiden energiankäyttöä ja energiankäytön kustannuksia. Varsin hyödylliseltä vaikuttava pikku peli ja kokeilijat ovat kuulemma ilahtuneet oppiessaan, miten
pienillä käytösmuutoksilla voi säästää selvää rahaa. Momet tällaiset sovellukset olisivat varmasti hyviä muissakin asioissa, Hyvä Saksa! Samaisessa lehdessä on myös s. 22-24 opas sähkönsäästämiseen. 3 tärkeintä vinkkiä:
1. Sammuta laite ja katkaise virta, kun et käytä laitetta.
2. Pidä laitteet katkaisimella varustettujen jatkojohtojen päässä.
3. Hanki vain tarpeellisia ja energiatehokkaita laitteita.
s. 51 sisältää Kiviojan kirjoittaman kolumnin Kansa kuriin! Kolumnissa käsitellään verkkokäyttäytymistä ja nimetöntä kirjoittelua. Varsin ajankohtaisia aiheita kumpikin. Kesäkuussa on uusittu rikoslakia niin, että viesteistä ovat nykyään vastuussa niiden kirjoittajan lisäksi palstojen
ylläpitäjät. Olisi hyvä yrittää saada nuoretkin netinkäyttäjät ymmärtämään, että verkossa ei eletä kuin pellossa. Jos mitään asiaan sisältöä tuovaa sanottavaa ei ole, niin mölyt voisi pitää omassa mahassa. Siinäpä haastetta. Sääntöjen tiukentaminen kun ei aina toimi.
Välitehtävä III
Lähetetty kurssin keskustelualueelle.
Välitehtävä IV
Seuraa jälleen omaa toimintaasi median käyttäjänä. Oletko vastaanottaja, sisältöön tarttuva kriitikko, muodon analysoija vai vaihtoehtoisten tapojen suunnittelija? Vai vaihteletko näitä tapoja? Miten nuo suhtautumistavat mediaan näkyvät käytännössä toimintana?
Erityisesti kiinnitä huomiota niihin tilanteisiin, joissa on useampia henkilöitä median äärellä.
Erityisesti kiinnitä huomiota niihin tilanteisiin, joissa on useampia henkilöitä median äärellä.
Kun luen painettua materiaalia, toimin vastaanottajan roolissa. Jos muita ihmisiä on paikalla, yritän herätellä keskustelua joillakin mielenkiintoisiksi katsomillani poiminnoilla. Olen kuitenkin sen verran kriittinen lukija, että haluan luettavan materiaalin omaavan jotain sisältöä. En ehkä siksi lue
lööppilehtiä, en koe saavani niistä mitään tarpeellista lisää. Tietopohjaiset tai hyvin kirjoitettu viihtellinen kirjallisuus sen siaan kiinnostaa.
Käytännöntilannetta, jossa olisin toiminut vaihtoehtoisen tavan suunnittelijana, ei tule mieleen. Enemmin poimin malleja hyviksi havaitsemistani toteutustavoista.
Välitehtävä V
Lasten ja nuorten "altistuminen" medialle on synnyttänyt paljon tutkimusta, julkista keskustelua ja huolia median vaikutuksista.
Onko jokin tietty lasten ja nuorten mediakulttuurin ilmiö herättänyt sinussa huolta median vaikutuksista? Mikä ilmiö ja millaisia huolia?
Internet on osoittanut lyhyen olemassaolonsa aikana näissä huolikysymyksissä oikeksi murheen kryyniksi ja keksin kyllä itsekkin ison liudan asioita, jotka netissä sitten vuorostaan minua huolettaisivat. Hedelmällisempää, kuin näiden uhkakuvien pohtiminen, olisi kuitenkin miettiä, että miten näitä mediamaailman haasteita tulisi ottaa vastaan. Pitäisikö lapsi yrittää suojata pahalta maailmalta ja kietoa pumpuliin? Itse en ainakaan usko, että suojaaminen onnistuisi, saati tuottaisi hyviä tuloksia myöhemmin. Parasta olisi varmasti kohdata mediamaailma yhdessä lapsen tai nuoren kanssa, opettaa hänet tutkimaan, ottamaan selvää ja selviytymään tuossä maailmassa. Itsekkin on ollut se pakko oppia.
Onko jokin tietty lasten ja nuorten mediakulttuurin ilmiö herättänyt sinussa huolta median vaikutuksista? Mikä ilmiö ja millaisia huolia?
Seuraan uteliaasti tämän tyyppisiä keskusteluja ja tutkimuksia, joissa pohditaan median vaikutuksia. Ehkä itse olen kaikista eniten huolissani nuorten ja lasten tv-sarjoista. Vaikka omia lapsia ei olisikaan, niin välillä kannattaa katsoa, mitä esimerkiksi lasten aamuissa lähetetään viikonloppuisin. Kaikista häiriisevimpiä mielestäni ovat lapsille tehtyt piiretyt, joiden hahmot ovat nuoria aikuisia ja elävät mitä mielikuvituksellisinta elämää ostareilla hengailuineen ja parisuhdeympyröineen. Nämä sarjat ovat usein liian lapsellisia, jotta teinit jaksaisivat niitä katsoa ja lapsille niissä käsitellään asioita, jotka eivät mielestäni vielä lapsille kuulu. Nuorten kohdalla taas Salatut elämät, BB ja muut antavat vaikutteita, jotka antavat kaikkea muuta, kuin todellista kuvaa maailmasta. Juuri nämä median tarjoamat mallit ja kuvat maailmasta ovat mielestäni kaikista huolestuttavimpia. Ne ovat niin vääristyneitä ja tarjoavat aivan liian kapean otannan todellisuudesta.
Välitehtävä VI
Medialukutaidoista on monia määritelmiä. Kun medialukutaidoista puhutaan kansalaistaitona, sanotaan tyypillisesti, että medialukutaitoinen ihminen osaa käyttää mediaa, kykenee ilmaisemaan itseään medialla, osaa arvioida kriittisesti mediaesityksiä ja ymmärtää mediakulttuurin ilmiöitä, kuten julkisuus tai brändäys.
Arvioi omaa medialukutaitoasi. Miten olet medialukutaitoinen? Tai miten et ole? Pohdi erityisesti ns. uuteen mediaan liittyviä medialukutaitojasi. Millaisissa tilanteissa esimerkiksi netissä olet medialukutaitoinen ja millaisissa et?
Olen myös huomannut, että vaikka pidän kuvallisesta ilmaisusta, kirjalliset julkaisut huokuvat enemmän luotettavuutta. Internetissä arvioin sisältöjä kriittisesti sen mukaan, mitä olen hakemassa. Jos tarvitsen luotettavaa tietoa, luen mediaa paljon kriittisemmin ja pyrin löytämään vertailtavia lähteitä. Vapaammin seikkaillessani en kiinnitä yhtä paljon huomiota tiedon lähteisiin. Tuotan jonkin verran mediaa itse, onhan tämän bloginkin pitäminen median tuottamista. En osaa sanoa, että tasolla taitoni tuottamisen puolella ovat, mutta lukemisesta katson selviytyväni ihan sopivasti. Ei ole kukaan ainakaan vielä onnistunut hupputtamaan rahojani :)
Arvioi omaa medialukutaitoasi. Miten olet medialukutaitoinen? Tai miten et ole? Pohdi erityisesti ns. uuteen mediaan liittyviä medialukutaitojasi. Millaisissa tilanteissa esimerkiksi netissä olet medialukutaitoinen ja millaisissa et?
Medialukutaidoistani kuvienlukeminen on vahvin puoli. Kuvien viestit ja samalla niiden tekijöiden motiivit on helppo lukea. Mainokset kaupungilla ja lehdissä ovat motiiveiltaan hyvin ilmeisiä ja brändäys usein hyvin läpinäkyvä ilmiö. Selkeästi mainontaan tarkoitetussa ympäristössä olen siis motiivien kannalta paljon herkempi kuin ympäristöissä, jotka koen esim. ei-kaupallisiksi. Tieteelliset tai tieteelliseksi väitetyt julkaisut saattavat usein lipsua ilman suurempaa kritiikkiä. Uskon siis kiltisti monien muiden suomalaisten tavoin asiantuntija auktoriteetteihin. Lähiaikoina olenkin yrittänyt parantaa myös tätä medianlukualuettani. Erityisesti Internetissä julkaisemisen helppous mahdollistaa hyvin monentasoista tarkistamatontakin materiaalia.
Pidä mediapaasto. Ota tavoitteeksi olla ja elää vähintään yksi vuorokausi ilman mediaa. Mediapaastosta ei tarvitse - eikä paastolla ollessaan edes saa - raportoida Moodlessa tai blogissa. Valmistaudu kuitenkin kertomaan ajatuksistasi ja kokemuksistasi seuraavalla luennolla.
Mediapaasto- tehtävä ei minulta onnistunut koko aikana täydellisesti. Yhden viikonlopun olin käyttämättä tietokonettani, mutta palkkioksi sain ison kasan sähköpostia. Olin matkalla ja ajattelin sen olevan hyvä tilaisuus, mutta ei. Kuski soitti autossa radiota (en kyllä erikseen pyytänyt sen sulkemista), kaverinin soitti ja vanhempani katsoivat TV:tä. Omasta puolestani pystyn
elämään pitkään ilman televisiota. Kännykkää en tarvitse välttämättä joka päivä, mutta minua vaivaa, jos en ole tavoitettavissa ja toisina päivinä se on äärimmäisen hyödyllinen kapistus.
Meille ei tule päivittäisiä lehtiä tms. joten ilman niitä pärjää hyvin. Meille tulee kuukausittaisia lehtiä muutamia erilaisia ja ostamme irtonumeroita, joten painettua mediaa tulee kyllä käytettyä pidemmällä aikavälillä. Tietokone on ehkä pahin. Muutama päivä menee ongelmitta, mutta sitten tulee tarve tarkistaa sähköposti. Meillä kuunnellaan myös kotona paljon musiikkia enkä osaa ajatella tilannetta ilman sitä. Sitten on tietenkin paljonmediaa, johon on vaikea vaikuttaa, mainokset, bussin tai työpaikan radio jne... onko se sitten mediankäyttöä? sitä voi pohtia.
Välitehtävä VIII
Kiinnitä huomiota kuviin, niiden määrään, läsnäolooon ja vaikutuksiin. Mitä kuvia näet ympärilläsi? Millainen olisi (media)ympäristösi ilman niitä? Kuuntele televisiota. Miten ohjelmat muuttuvat kun kuva ei ole näkyvissä? Paljonko lehdistä on kuvien peitossa? Miten tekstit toimivat ilman kuvia?Ympäristö on nykyään hyvin kuvallinen. Itse olen aina kiinittänyt kuviin paljon huomiota, koska tuotan niitä mielelläni myös itse. Estetiikka ja visuaalisuus on minulle tärkeää. Siksi en ehkä suuremmin tähän tehtävän yhteydessä ole hämmästellyt kuvien suurta määrää, olen havainnut asian jo ennenkin. Arvioin usein bussipysäkkien mainoksia ja tutkin lehtikuvien yksityiskohtia. Lehdet, mainokset, tv-ohjelmat ja internet tarjoavat koko ajan kuvia.
Vaikka olen tottunut kuviin ja niiden tutkimiseen, niin vaikutuksille en siltikään ole immuuni. Joka paikkaan työtyvä visuaalinen mainonta on tehokasta. Monet mainoskamppanjat ovat tuonneet tuotteita ja merkkejä tietoisuuteeni ja jotkut parantaneet asennettani jotain tuotetta kohtaan. Toisinsanoen olen ostanut tuotteita myös mainosten perusteella. Visuaalisuus toimii minulle myös
vakuuttavuuden merkkinä. Tökeröt ja halvannäköiset lehdet tai nettisivut saavat minut heti epäilemään sisällön luotettavuutta. Kaipaan kuvia, en osaa kuvitella ympäristöä täysin ilman niitä. Kuvien informaatio sisältö on paljon nopeammin ja pienemmässä tilassa ammennettavissa kuin teksti. Niillä luodaan mielialoja ja tunnelmia.
Lehtien toimivuus ilman kuvia on kiinni lehdestä. Asiapainotteinen lehti toimii hyvin ilmankin, vaikka kuva toisi eloa, mutta joidenkin asioiden selittäminen on vaikeaa ilman. Kuvat tukevat usein sisältöä ja auttavat nopeasti yhdistämään tekstin oikeaan asiaan. Televisiota voi jonkin verran katsoa pelkän
äänenkanssa, mutta pidemmän päälle sarjojen tai elokuvien seuraaminen on lähes mahdotonta. Kuvallista informaatiota on kuitenkin paljon. Asiaohjelmat eivät pahemmin kärsi kuvan puutteesta.
